Vuorovaikutuksessa tulen nähdyksi, toisen katse kertoo, että olen olemassa. Yksinäisyys voi olla hengenvaarallista – sen tiedämme. Tiedämme myös, kuinka paljon kärsimystä se aiheuttaa. Toki historia ja julkisuus tuntee ihmisiä, jotka ovat rakentaneet olemassaolonsa ja tyytyväisyytensä elämään ihan vain itsensä varaan. Heitä kutsutaan erakoiksi. Mutta tällaiset ihmiset ovat harvassa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Pääsin osana työtäni syksyllä vierailemaan eri puolilla laajaa maatamme matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa – niissähän on kohtaaminen jo nimessä mukana! Joitain kutsuttiin olkkariksi, joillakin oli oma erisnimi. Mutta perusperiaate on sama: olet tervetullut sellaisena kuin olet. Toki odotamme ihmisiltä asiallista käytöstä ja useimmissa paikoissa myös päihteettömyyttä.
Saan olla minä
”Tänne saan tulla sellaisen kuin olen” oli lausuma, jonka sain kuulla monen eri kävijän suusta eri puolilla Suomea. Saan olla vähävarainen, työtön, erilaisia haasteita elämässä kohdannut. Ja täällä tapaan myös ihmisiä, jotka ovat vertaisia, tietävät, mitä on olla, kun elämä on heitellyt. Ja he arvostavat minua silti!
”Eipä ollakaan Seppo nähty sinua moneen päivään!” -huudahdus sai hymyn ovesta sisään tulevan huulille ja ilonpilkkeen syttymään silmäkulmaan. Vaikka periaatteessa matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa saa asioida ja olla nimettömänä (kenenkään KELA- tai muuta korttia ei penätä), on henkilökunta luonnollisesti tullut tutuksi kävijöiden kanssa. Täällä kun jaetaan arkea ja elämää.
Kahvikuppi – se pienin askel
Pumpputermari antaa reilun kupin kahvia jokaiselle oven avaajalle. Se lämmittää käsiä ja sisukaluja. Ja kahvikuppi kädessä voi luvan kanssa istua hetken joko samaan pöytään, jossa jo muita on, tai hörppiä ihan omassa rauhassa. Kahvikupponen antaa mahdollisuuden olla läsnä omalla tavallaan. Voin vain kuunnella, voin kommentoida tai huomata, että haluan osallistua yhteiseen keskusteluun
Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen vaatii raamit – puitteet, joissa tiedän, miten homma toimii. Kahvikupposen käteen saaminen on yksi tällainen, toinen on säännöt ja toimintatavat, jotka ovat kaikkien tiedossa ja yhdessä sovitut. Sääntöjen avulla tiedän, mitä odottaa, ja tiedän myös, miltä olen turvassa. Tämä tunne on yksi tärkeä elementti arvostavassa kohtaamisessa, jonka avulla olemme toisillemme ihmisiä.
Kirjoittaja on kiertänyt monia Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja on vaikuttunut niiden tunnelmasta.
