Tunteet ja niiden tunnistaminen ovat olennainen osa hyvinvointia. Tunnekuvat voivat toimia työkaluina tunteiden tunnistamisessa, sanoittamisessa, tunteiden taustalla olevien tarpeiden ymmärtämisessä sekä tunteiden ja kehon yhteyden tutkimisessa ja vahvistamisessa.
Kuviksi on valittu kuusi perustunnetta; hämmästys, ilo, inho, pelko, suru ja viha. Kuvasarjasta on saatavilla sekä A2- ja A3-kokoiset julisteet että kuvakortit ja itse tulostettavat A4-kokoiset kuvat.
Julisteita tai A4-kokoisia kuvia voi hyödyntää ripustamalla ne seinälle tilaan, jossa ihmiset kohtaavat. Kuvat voivat toimia keskustelun herättäjinä tai inspiraationa omien tunteiden pohtimiseen ja sanoittamiseen.
A2- tai A3-kokoiset kuvajulisteet kannattaa kehystää. A2-kokoisiin kuviin sopivat 50 x 70 cm -kokoiset kehykset. Ripusta kehystetyt kuvat tilaan, jossa liikkuu ihmisiä ja anna kuvien herättää keskustelua. A3-kokoisia kuvia voi hyödyntää myös esimerkiksi ryhmähuoneissa.
Suuremmat kuvat tarjoavat mahdollisuuden myös tunneaiheiseen näyttelyyn. Alta löydät tekstejä, joissa olevia johdatteluja ja kysymyksiä voit hyödyntää näyttelyn kuvien yhteydessä.
Tunnekuvakortit sopivat yksilö- tai ryhmätyöskentelyyn tai ammatillisen itsetuntemuksen vahvistamiseen itsenäisesti, ryhmässä tai esimerkiksi työnohjaustilanteessa.
Tunnekuvia voi hyödyntää monenlaisten teemojen yhteydessä. Asiakkaiden esittämiä ajatuksia tai pohdinnoista syntyneitä tekstejä voi hyödyntää myöhemmin vaikkapa kuvista kootussa näyttelyssä.
Palautetta tai uusia käyttöideoita tunnekuville? Ota yhteys Heidi Erikssoniin, heidi.eriksson@sininauhaliitto.fi
Vinkkejä kuvien käyttöön
Alla esitämme vinkkejä siihen, miten kuvia ja kuvakortteja voi hyödyntää asiakastyössä, ja miten keskustelua eri tunteita voi virittää asiakkaiden kanssa.
Kuvia voi käyttää helpottamaan keskustelua. Ne voivat auttaa tunnistamaan, sanoittamaan ja ilmaisemaan tunteita, jotka liittyvät erilaisiin tapahtumiin, elämäntilanteisiin tai rooleihin.
- Pyydä valitsemaan kuva, joka puhuttelee eniten, tai kuvastaa nykyhetken tunnetilaa tai tunnetta jotain asiaa kohtaan.
Kuvat voivat auttaa tiedostamaan omia tarpeita. Vaikka ihminen tuntisi iloa, hän voi tarvita jotain, kuten nähdyksi tai hyväksytyksi tulemista tuossa tunteessa.
- Pyydä katsomaan kuvia vierekkäin ja tutkimaan, miten ne eroavat toisistaan.
- Pyydä muodostamaan lause omasta kokemuksesta, esimerkiksi ilon tunteesta, tai pohtimaan mikä muu sana voisi kuvata tuota tunnetta.
- Tärkeää on myös pohtia, mitä kaipaisi tai tarvitsisi tuon tunteen aikana.
Kehon käyttäminen tietyllä tapaa vaikuttaa myös mieleen. Tähän ilmiöön perustuvat esimerkiksi klassiset, niin sanotut voima-asennot.
- Pyydä ottamaan kuvassa oleva asento tai tutkimaan kuvassa olevan henkilön olemusta sekä ottamaan samanlainen ilme kuin kuvan henkilöllä: tämä voi olla vaikka kulmien rypistämistä tai suun mutristamista. Mitä ilmeen ottaminen kasvoille saa aikaan?
- Pyydä kiinnittämään huomio kehoon: Jännittyvätkö leukaperät? Muuttuuko hengitys? Jos hengitys muuttuu, onko se vapaampaa vai hankalampaa?
Kysymysten avulla autetaan ihmistä tunnistamaan, mitä itsessä tapahtuu, kun tunne on päällä.
Kuvien avulla voi tutkia omaa suhdettaan johonkin tiettyyn tunteeseen. Mitkä ovat sinulle tyypillisiä tunteita? Mitä tunteita sinun on vaikea tunnistaa tai hyväksyä?
Hämmästys on yksi perustunteista, jonka taso voi vaihdella voimakkaasta reaktiosta pieneen, kuten suun avautumiseen tai kulmakarvojen kohotukseen.
Mikä on suhteesi hämmästymisen tunteeseen? Milloin viimeksi hämmästyit? Miltä se tuntuu kehossasi?
Hämmästyksen ja ihmetyksen tunteet tekevät hyvää kehollemme ja mielellemme. Katso ympärillesi ihmettelevällä asenteella ja huomaa, mitä kaikkea voi hämmästellä.
Suomalaiselle kulttuurille on ollut tyypillisempää ilmaista ilon tunnetta pikemmin varovaisesti kuin äänekkäästi. Ilon näyttäminen voidaan kokea haavoittavampana kuin muiden tunteiden, sillä se paljastaa jotain, joka on meille tärkeää.
Pohdi, millainen on suhteesi ilon tunteeseen. Onko se jotain, mitä on syytä pitää piilossa vai annatko itsellesi luvan iloita? Uskallatko antaa ilosi näkyä?
Mitkä asiat tuovat sinulle iloa? Mistä asiasta voit kokea tässä hetkessä iloa?
Millaisilla ajatuksilla voit lisätä ilon tunteita?
Millä teoilla voit lisätä ilon tunteita?
Palauta mieleesi joku viimeaikainen ilon kokemus. Millaisessa tilanteessa koit iloa? Miltä ilon kokeminen tuntui? Tunne tuo kokemus kehossasi.
Inho on hyödyllinen tunne, sillä se suojelee meitä esimerkiksi syömästä pilaantunutta ruokaa. Sosiaalinen inhon tunne auttaa taas tunnistamaan ja kirkastamaan omia arvoja. Joskus inhon tunne voi kääntyä kiinnostukseksi, vaikkapa ötökkäkammoinen voi kiinnostua hyönteisistä.
Monet ihmiset inhoavat jotakin. Mitä sinä inhoat?
Missä kohtaa kehoa sinä tunnet inhon?
Pelko on luonnollinen ja tarpeellinen tunne, jonka tarkoituksena on suojella. Monet pelot opimme kokemuksen kautta. Liiallisena tunteena pelko haittaa elämää. Tunteen hyväksyminen auttaa pelon ”kesyttämisessä”.
Missä kohtaa kehossa sinä tunnet pelon tunteen? Onko sinun helppoa vai vaikeaa hyväksyä pelon tunnetta?
Pelon tunne kertoo turvan tarpeesta, eli pelon tunnetta lievittää turvan kokemus. Millä eri tavoin voit vahvistaa turvan kokemustasi?
Suru on reaktio menetykseen. Surun tehtävä on tehdä tilaa uudelle: se auttaa luopumaan, päästämään irti. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, onko surun ilmaiseminen helppoa ja luontevaa. Surun tunteen kätkeminen ja ilmaisematta jättäminen on haitallista. Surun peittäminen voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Kadonneen itkun voi onneksi löytää uudelleen. Kun surun tunne tulee kohdatuksi ja käsitellyksi siitä seuraa vapautumista, iloa ja läsnäoloa. Surun lahja voi olla syvenevä yhteys itseemme, toisiin ja maailmaan.
Millainen on sinun kokemuksesi surun tunteesta?
Oliko lapsuudenperheessäsi hyväksyttävää näyttää surua?
Millä eri tavoin ilmaiset surua? Puhumalla, kirjoittamalla, erilaisilla rituaaleilla?
Missä kohtaa kehoa suru tuntuu?
Viha on rakentavalla tavalla ilmaistuna tärkeä ja tarpeellinen tunne. Se auttaa asettamaan rajat ja antaa tarvittaessa myös energiaa toimia. Usein tilanteet, joita lapsena pelkäsimme, aiheuttavat meissä aikuisena vihaa ja halua puolustaa heikompiosaisia. Kiellettynä vihan tunne voi patoutua ja aggressio kääntyä sisäänpäin. Usein vihalle löytyy syy. Syy olisi hyvä tunnistaa itseä tuomitsematta. Tunnistamalla vihan syyn saamme mahdollisuuden ilmaista itseämme, toiveitamme ja rajojamme.
Vihan tunteen alta löytyy usein monia muita tunteita kuten häpeää, epävarmuutta tai surua. Minkälaisia tunteita voit tunnistaa oman vihan tunteen taustalta?
Mikä on sinun suhteesi vihan tunteeseen? Annatko itsellesi luvan tuntea suuttumusta?
Onko vihan ilmaiseminen ollut sallittua lapsuudessasi? Mitä sinulle sanottiin lapsena, kun olit vihainen?
Millä tavoin purat omaa vihaasi? Millä tavoin ilmaiset tai voisit ilmaista vihan alla olevia tunteita?